Kun tunteet nousee

Tänä syksynä on kyllä tapahtunut kaikenlaista. Asioita, joihin voin itse vaikuttaa, mutta myös paljon sellaista, mitä en pysty "hallitsemaan". 

Oon mennyt virran mukana ja kyllä pysähtynyt asioiden äärelle, tai oikeastaan itseni äärelle asioiden kanssa... tai luullut pysähtyväni tarpeeksi. 

Sitten tuli pakkolepo äkäisen flunssataudin myötä ja huomasin, etten ehkä sittenkään.

Tunteet, jotka nousee

"Pakko"pysähtymisen myötä alkoi tunteita jos jonkinmoisia nousta pintaan. Ärtymystä, kiukkua, epätoivoa, epäonnistumisen pelkoa... ja mitä vielä. 

Olen kyllä kasvanut tässä syksyn aikana PALJON, laajentanut mukavuusaluettani, ylittänyt itseäni, saavuttanut toivomiani asioita, kokenut onnistumisia esimerkiksi tietoisen manifestoinnin muodossa... ja yrittänyt pysyä kaiken tapahtuneen perässä erityisherkän mieleni kanssa.

Väitän, että aiempi minä olisi ollut aivan ylikierroksilla, stressissä ja viettänyt unettomia öitä, että siihen verrattuna oloni on aivan mainio.

Mutta ilmeisesti olisin voinut käsitellä tunteitani vieläkin perusteellisemmin. Olkoon tämä opiksi tulevaisuutta varten.

Tänään, kun olin fyysisesti jo toipunut parempaan päin eikä ihan koko päivä mennyt sängyn pohjalla, ja sain vielä päivällä aikaa ihan itsekseni, pysähdyin itseni äärelle ihan ajan kanssa. 

Tuttuun tapaan pysähtymiseen minun tyylillä mukana oli kynttilät, päiväkirja sekä tarot-kortit. (Ja henkioppaani sekä kiviä.) Huhhuh mitä oivalluksia, irtipäästämistä, vapautumista sekä syvempää ymmärrystä taas sainkaan. Pitkästä aikaa oloni oli kuin hyvällä valmentajalla käydessä, kun tuntuu että kaikki on selkeämpää, varmempaa samaan aikaan, kun olo on tyhjentynyt ja vapautunut hyvällä tavalla.

Kortit tähän hetkeen auttaa aina

Tähän hetkeen nousi kortti kuormittumisesta, ylikierroksista ja hmm, tavallaan itseään sabotoivasta toiminnasta. Itseasiassa toiminta ei ole ollut itseäni sabotoivaa, mutta ajatukseni kyllä. Siitä sain itseni kiinni. Ajatuksillani ja tunteillani loin itselleni olosuhteita, joissa "rankaisin" itseäni luomalla itselleni kiireen ja paineen tunnetta kaikesta. Ennemminkin, kuin olisin ollut tyytyväinen ja nauttinut siitä kaikesta, mitä minulle oli tarjoutunut.

Tunnistin kortin sanoman täysin ja otan täyden vastuun tästä. Huh.

Muut kortit olivatkin kaikkea muuta, kun kysyin mitä minun kannattaa tässä hetkessä ymmärtää. Kortit olivat lyhyesti kerrottuna:

Harhakuvista irtautuminen, joka kertoo siitä, missä tilassa elän. Elänkö egon ja tietoisen mieleni ehdoilla, intuitioni kautta, vai korkeamman itseni vaikutuksen alaisena. 

Transformaatio, joka puhuu uusista aluista ja muutoksista, kunhan vain teen tilaa uudelle itse ja sallin itselleni uuden tulla.

Hallitsijatar, joka muistuttaa kaiken hyvän ja sen runsauden näkemisestä, mitä minulla jo on. Elämä voi olla runsasta ja kaunista joka ikisessä hetkessä, jos valitsen niin. 

Lopuksi nousi vielä maljojen viisi, joka kertoo mahdollisuuksien näkemisestä haasteiden sijaan sekä maljojen ysi, joka kyseenalaistaa sitä, mitä minulle onnellisuus on ja miten sen näen, jaan ja koen.

Tämän jälkeen tein vielä voimaannuttavan, osittain kehollisen- ja osittain mielikuvaharjoituksen, joka vapauttaa vanhaa ja vahvistaa kiitollisuuden ja tyytyväisyyden tunteita. Voi mitä vapautumista ja kiitollisuutta koinkaan. Mieletöntä.

Oloni on aivan eri, kuin vielä aamulla. Oman hyvinkin hiilaavan session lisäksi kiitollisuus taudin selättämiseen kuuluu myös ihanille kanssaeläjille, sain muutamaltakin ihmiseltä voimaannuttavaa ja puhdistavaa energiaa ollessani itse liian voimaton hoitamaan itseäni. 

Taas muistan että kaikella on jokin tarkoitus, vaikka alunperin harmitti suuresti sairastua juuri silloin, kun oli sovittuna vaikka mitä tärkeää ja mukavaa. Eipä ne katso aikaa ja paikkaa, kun on tekeillä jotain tärkeämpää. 

Minulle muodostuikin kaiken seurauksena tähän hetkeen itselleni uusi voimalause, kun sain viestiä, että onnistumisen ja muutoksen takaa itsensä arvostaminen: "Arvostan itseäni ja sallin itseni onnistua."

Toivotan sullekin oivalluttavia energioita sunnuntaihin.

Näihin energioihin, 

<3 Johanna