Oma hyvinvointi etusijalle

Hellurei ja hellät tunteet

Varsinkin hellät tunteet itseä kohtaan. Kuinka hankala aihe. Olen kirjoittanut tämän jo 8.5 julkaisematta. Varmaan, koska avaan tässä jotain tosi henkilökohtaista. Sama matka ja teema on jatkunut melko voimakkaasti tähän päivään asti.. Helpommin ja vähemmän helpommin, mutta suunta on sama ja olen kiitollinen siitä.

 

Minä rakastan sinua

Kuinka monesti tulee katsottua itseä peiliin ja sanottua se ääneen? En kyllä ole varma, olenko koskaan tehnyt niin. Voin kyllä käsi sydämellä sanoa, että olen joskus sanonut itseä kauniiksi peilin edessä tai kehunut itseä hyvästä suorituksesta. Mutta että olisinko koskaan kehunut itseä ihmisenä, kuinka hyvä ja arvokas olen juuri tämmöisenä kuin olen, ja että riitän vallan mainiosti juuri näin. Tai varsinkaan että Johanna, minä rakastan sinua ja pidän sinusta huolta.

Ennemminkin muistan itselleni hokeneen seuraavia: "Nyt otat itteä niskasta kiinni", "Pittää vielä tuo ja tuo",  "Voikko olla nopiampi", "Etkö tuotakaan saanu tehtyä", "Maha pömpöttää, kroppa veltostuu, maha on taas kipiä kun syöt huonosti.. etkö koskaan opi"... Lista voisi jatkua vaan. Kuulostaako tutulta? Sanoisitko noin koskaan parhaalle ystävällesi? Tai lapsellesi? Tai kenellekään muullekaan? Minä en. Muita kyllä jaksan tsempata ja olla armollinen, mutta miksen ole tehnyt sitä itselle? Varmaan koska en ole kokenut olevani sen arvoinen.

Nyt se muuttuu - oma hyvinvointi etusijalle

Keskityn siihen tärkeimpään, eli itseeni, omaan hyvinvointiin. Ja siihen olennaisesti liittyy mielestäni se, miltä minusta tuntuu kun ajattelen itseä. Hyväksynkö itse itseni. Arvostanko itseä. Rakastanko itseä. Täytyy myöntää, etten ole aiemmin tainnut tehdä niin, ainakaan tarpeeksi, koska aika paljon olen antanut tallata itseä ja aika paljon olen venynyt oman hyvinvoinnin kustannuksella ja vielä kuvitellut, että jostain syystä olisin ansainnut ne asiat minun elämään. Puhumattakaan siitä, kuinka välillä soimaa itseä ja on itseään kohtaan armoton.

Mutta en enää. Aina olen miettinyt ja odottanut sitä aikaa, että sitten kun olen tarpeeksi vahva ja voimakas ja sitten joskus kaikki palkitsee... No kuka sen vahvuuden ja voiman olisikaan antamassa ja vaikuttamassa minun elämään, ellen minä itse? En vaan ole aiemmin oivaltanut sitä, vaikka olenkin hokenut sitä itselle ja vastaus on ollut ihan silmien edessä. Itse minä sen työn teen ja rajat vedän ja ajatukset valitsen. Kuinka helpolta se nyt tuntuukaan, miksen ole aiemmin tajunnut! EI! Taas soimaan itseä... Tapoihin turtuu ja entinen minä nostaa niin helposti päätään ja pääasia onkin tiedostaminen. Eikö olisikin hyvä aina välillä pysähtyä ja kyseenalaistaa sitä, miten itselle puhuu ja miten itseä kohtaan käyttäytyy?

Olen tehnyt tosi paljon ajatustyötä sen eteen, että päästän kiitollisuudella irti kaikesta vanhasta, mikä ei minua hyvin palvele. Kaikista niistä muistoista, mitkä jarruttaa ja pitää kiinni vanhassa. Ja ajattelen, että asia mikä ei tee enää hyvää minulle, päästän ne matkaan, pois minusta ja luovun kiitollisuudella. Ja samalla teen tilaa uudelle! 

Uskonkin nykyään, että ne on ollut opettamassa minua tässä elämässä ja siksi, että jos pohjimmiltaan en ole kokenut olevani hyvän arvoinen, niin minun sisin on vetänyt puoleensa juuri niitä asioita, mitä olen ajatellut ansaitsevani. Vaikka tietoinen mieli onkin hangannut vastaan. Karman laki on armoton, varsinkin vahingollisessa mielessä. Eli tiedostaen omat tapansa, tunteet ja ajatukset, pystyy muuttamaan aika paljon asioita omaan elämään tulevaisuudessa, toimiihan karma myös hyvien asioiden kanssa. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Ihanaa ajatella, että nyt se matka sitten oikeasti alkaa eri näkökulmasta! Syvälle itseeni ja sitä kautta vieläkin onnellisempaan ja rakkauden täyteiseen elämään. Eheytän itseä ja luotan siihen, että olen ansainnut kaiken hyvän mikä on tullakseen elämääni. Tämä onkin hyvä aika tälle, koska muutetaan kohta, ja uusin, puhtain tuulin uudelta sivulta voin aloittaa rakentamaan uudenlaista kaikkea itselleni. Koska olen sen arvoinen <3

Elämä on minun ja meidän kaikkien puolella, kunhan vaan otetaan se vastaan. Aion vastakin värähdellä korkealla, se vasta ihana fiilis onkin. Suosittelen sitä myös sinulle!

 

 

Ihmetellen<3 Johanna

Kommentit

Suositut tekstit

Instagram