Uskomukset

Jokainen meistä elää oman todellisuutensa ja uskomuksiensa kautta. Oletko ikinä tullut pohtineeksi omia uskomuksiasi? Suosittelen lämpimästi tekemään niin, koska voit oivaltaa sekä itsestäsi, että omasta elämästäsi asioita niin isosti, että se voi muuttaa koko elämääsi. Helpoimmillaan se on havainnoimista kaikesta mitä teet ja kysyä itseltä sen jälkeen, miksi toimin näin.

Uskomusten kohtaaminen

Minä olen työstänyt ja joutunut toden teolla kohtaamaan yhden voimakkaimmista uskomuksistani tässä tämän vuoden aikana. Minulla on ollut paljon tekemistä alkuvuodesta lähtien päivätyössä, opiskelussa, energiahoidoissa ja perhe-ajassa ja sen päälle sitouduin itseni kehittämiseen ja eheyttämiseen ja oman elämäntehtäväni kirkastamiseen. Hyvin pian huomasin, että vanhat kaavat alkoi puskemaan esiin ja oravanpyörä suorittamisesta ja itseni piiskaamisesta oli valmis. Onneksi nämä asiat olivat tietoisuudessani ja sain itseni heti kiinni!

Asioiden kohtaaminen ja käsitteleminen konkreettisesti tilanteen aikana ei ole ollut helppoa ollenkaan. On ikävää ja suoraan sanottuna jopa helvetin pelottavaa katsoa silmästä silmään asioita, jotka olet itse elämääsi sallinut ja jotka ei ole tehnyt sinulle hyvää. On hankala kohdata niitä puolia itsessä, mitä on vuosia pitänyt lukkojen takana ja lakaissut oven raon ali takaisin lukkojen taakse, jos ne kehtaa koittaa tulla näkyväksi. Se pienentää, raadollistaa ja repii haavat auki, koska edessäsi voi olla epämiellyttävimpiä asioita, mitä tiedät. 

Mutta onneksi vain väliaikaisesti. Ja onneksi on olemassa apuja näiden kohtaamisten tueksi! Esimerkiksi minulla on auttanut säännölliset tietyn tyyppiset energiahoidot muilta ja itsehoitona ja tunnekehonhoito itselle tehtynä (jossa olen harjoitteluvaiheessa, kerron lisää tästä kesän aikana), koska hoidot puhdistavat ja eheyttävät, ja tuovat lempeällä tavalla pintaan käsiteltäviä asioita. Sinun tulisi vain sallia se tapahtuvaksi ja olla valmis kohtaamaan se pintaantunut ja puhdistettava asia. Myös meditointi on auttanut minulla isosti, koska hiljentyminen itseni ääreen auttaa kuuntelemaan, mitä oikeasti tarvitsen ja toivon. Lisäksi itsensä vahvistaminen jo valmiiksi ennen asioiden kohtaamista vaikka affirmaatioilla, voi auttaa.

Uskomukset näkyväksi

Olen työstänyt itseltäni uskomusta siitä, että joudun tekemään todella kovasti töitä sen eteen, että ansaitsen itselle jotain hyvää. Että mikään hyvä ei voi vain tulla helposti elämääni. Mikä ristiriita siinä onkaan! Uuvuta itsesi, että olet onnellinen... Mikä taas vaikuttaa karmaan ja vetovoimanlakiin, koska jos se mitä haluaisit ja toivoisit itsellesi on ristiriidassa sen kanssa, mitä sallit itsellesi, todennäköisesti se hyvä tulisi elämääsi karikkoisemman polun kautta, jos silloinkaan. Manifestoipa siinä sitten unelmia todeksi.

Minulla tähän uskomukseen liittyy osaksi vilpitön tarkoitus lapsuudesta, jolloin opetettiin, että työtä tekemällä ansaitset esimerkiksi rahaa ja että täytyy tehdä töitä, että saat sen, mitä haluat. Ja näinhän se menee. Olen kiitollinen tästä, koska opin myös sen kautta saavuttelemaan niitä asioita mistä haaveilin, enkä ole koskaan jäänyt paikoilleni makaamaan. 

Mutta miellyttäjänä vedin sen mielessäni niin pitkälle, että uhrauduin viimeisiä voimia ja jaksamista myöten, että muut uskoisivat ja ennen kaikkea itse uskoisin olevani hyvän arvoinen. Enkä nyt puhu pelkästään työn teosta. Myös kaikesta muusta tekemisestä. En voinut hyvin, ja halusin lisää hyvää elämääni. Mikä johti siihen, että suoritin kaikkea mahdollista ja paljon, että olisin hyvän arvoinen. Minkä seurauksena uuvuin, mikä toi tietoisuuteeni asiat, jotka kannattaisi kohdata ja käsitellä. 

Lisää lempeyttä itseä kohtaan

En tarkoita, että jokaisen täytyisi käydä ääripään kautta, ennen kuin tiedostaa asian ja toivoisinkin tuovani oivalluksia helpommin jakamalla näitä asioita muille. Minun kohdallani se oli niin syvään juurtunut ja monen asian summa, että elin sitä täytenä totena, enkä olisi osannut kyseenalaistaa sitä missään kohti normaaleissa olosuhteissa. Tähän uskomukseen liittyykin sitten kunnon rihmasto, muun muassa itsensä väheksyminen, syyllisyydentunteet, näkyväksi tuleminen... Mutta niistä sitten omina aiheinaan. 

Minulle on ollut opettelemisen paikka suoda lempeyttä itseäni kohtaan. Aina ei ole pakko puurtaa täysillä, aina ei ole pakko tehdä itse kaikkea tai niin perusteellisesti, että vähempikin riittää. Isoin asia varmaan on kuitenkin ollut se, että hyväksyn keskeneräisyyden ja sallin aikaa itselleni. Sallin hyvää itselleni ilman kovaa työtä, ilman suorittamista ja väkisin hampaat irvessä puurtamista. Ilman, että annan ensin itsestäni enemmän, kuin mihin olisin valmis.

Pääasia on, että tiedostaa omat uskomuksensa ja hyväksyy itsensä niiden kanssa. Otat lempeän asenteen itseäsi kohtaan käsitellessäsi uskomuksiasi, ja tarvittaessa pyydät apua. Kokeilemalla huomaat, mikä auttaa sinua kohtaamaan uskomuksesi rohkeammin ja jos koet, niin minäkin mielelläni autan sinua. 

Lempeydellä<3 Johanna