Kun maailma pysähtyy. Kun maailma pysähtyy, mutta huomaat, että kaikki ympärillä jatkaa kulkuaan. Vesi ropisee kattoon, yksittäiset kellertävät lehdet putoilevat puista maahan, tuuli humisee. Kynttilän liekkikin palaa elävästi. Mutta sinun maailma on pysähtynyt. Kun näet, kuinka maailman virta solisee. Solisetko sinä? Epäilemättä, mutta ei tunnu siltä.
Ei tunnu siltä, koska olet juuri menettänyt parhaan ystäväsi. Hänet, joka oli joka päivä sinua iloisena kotiovella vastassa häntä heiluen, ilme hymyilevänä, onnellisena nähdessään sinut. Kuinka pyyteettömänä voitkaan tuntea koiran rakkauden. Kuinka pyyteettömästi hän sinulle haluaakaan hyvää.
Rakas Ystävä
Kirjoittaminen ja ulospäin purkaminen on aina auttanut minua, joten tämä kirjoitus on Ryökäleen muiston lisäksi myös minun tapa purkaa surua. Menetin koirani 4.10.22 Eläinten päivänä vanhuuden oireiden vuoksi. Hän oli 12 ja puoli vuotias. Sinä päivänä minun maailma pysähtyi. Minut valtasi hyökyaallon lailla tunne surusta ja menettämisestä. Minut valtasi niin monet muistot kaikesta siitä, mitä yhdessä koettiin, miten olit tukenani aina huonoina hetkinä ja nostit minut ylös, jos en itse jaksanut sitä tehdä. Olit kuin suojelusenkelini koiran viitassa.
Minut valtasi myös epätoivo kaikista niistä hetkistä, kun en jaksanut rapsuttaa sinua, kun en kerennyt antaa sinulle huomiota. Mutta samalla myös hymy nousi huulille, kun muistelin meidän valtataisteluja siitä, kumpi meidän pirtissä onkaan se isäntä tai emäntä. Hymyilin, kun muistelin meidän miljoonia yhteisiä metsälenkkejä, palloleikkejä, namun piilotuksia, temppuja. Sinä rakastit touhuta ja kaikki olikin meille yhteistä. Niin pyykinpesu, kuin sinun mielestäsi myös minun kirjani ja kenkäni, joita tykkäsit järsiä. Ompahan muutama kirja vielä muistuttamassa siitä elämästä, kun mikään ei ollut pysähtynyt.
Opetit minulle myös rajoja ja omaa voimaa päättäväisyydelläsi ja kuinka kuljitkaan aina omaa polkua, et muiden. Opetit, että voi olla yhtä rakastettu, vaikka ei tee niin kuin muut olettaa sinun tekevän, vaan voi silti elää omaa epätäydellisen täydellistä elämää. Jos ei kokeile, ei tiedä. Vaikka olisitkin voinut muutamat karkureissut ja naapurin kyläilyt jättääkin väliin.
Sytytin tänäkin aamuna kynttilän karvatupsusi ja sydämen muotoisen kiven viereen, minkä poimin lähtösi jälkeen meren rannalta, kun halusin päästä hengittämään ja kokemaan yhteyden tunteen. Muistathan vielä, kuinka rakastan ja rauhoitun meren äärellä?
Kuin suojelusenkeli koiran viitassa. Niin kuin vanha tuttavani, koirakuiskaaja, kerran kanavoidessaan sanoi sinun viestien, kuinka olet huolissaan minusta ja olet täällä kantamassa taakkoja puolestani, jonka takia oletkin elämääni tullut. Kuinka vahvasti se elämäntehtävääsi kuului, pyyteetön rakkaus ja auttamisen halu ja painolastin keventäminen.
Tuon viestin jälkeen päätin eheytyä, voimaantua. Niin, että voisimme molemmat elää kevyempää, vapaampaa elämää. Muutamia vuosia siinä vierähti ja koko elämä ehti kaatua päälaelleen, mutta koen, että sait viettää rauhalliset, kevyemmät vanhuuden päivät. Paljon kevyemmät, mitä ne olisi olleet vielä seitsemän vuotta sitten ja varsinkaan sitä ennen. Nyt oli hyvä aika. Nyt olin tarpeeksi voimaantunut päästämään sinusta irti. Kerkesit kokea myös sen puolen, ettet auttanut minua, vaan minä sinua.
Ryökäleen muistolle
"Täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa. Tiedättekö miksi? Koska siinä ei ole halua. Halua, joka on kiintymystä." Anthony De Mello
Sinulle, Rakas Ryökäle. Rakas Ystävä. Kun nukahdit viimeistä kertaa syvään uneen sylissäni.
Vaikka olen täynnä surua ja ikävää, olen onnellinen puolestasi ja ilman sinua rakas, kaikki käy vielä hyvin. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja annan sinun olla vapaa. Annan sinun olla kivuton, kevyt. Oma voimakas itsesi. Silmät palavana, määrätietoisuus tulena rinnassa. Aina tukena ja vierellä, kun sitä tarvitsin (ja kuinka usein joskus tarvitsinkaan). Uskon, että seisot ylväänä siellä taivaan kannellakin. Kiitos kaikesta, mitä minulle opetit, kaikesta, mitä koin sun kanssa.
Kun suren, kenen takia suren? En sinun takiasi, koska pääsit keveään, vapaaseen ja kivuttomaan elämään. Mutta suren itseni takia, minkä surun sinun lähtösi minuun jätti. Mutta luotan, että sulatan surun tyhjiin itsestäni pikku hiljaa ja herään jälleen eloon. Vaikka ikävä jää. Voi hyvin, rakas♡
Ryökäle 13.2.2010 - 4.10.2022
Rakkaudella<3 Johanna
Kommentit
Lähetä kommentti