Kuinka maailma opettaakaan kulkijaa

Istun ison kivenlohkareen päällä meren rannassa. Ja pohdin. Pohdin elämää. Pohdin, kuinka hämmentynyt jo vauva voi olla syntyessään tähän maailmaan. Kuinka puhtaita, aitoja he ovat. Ja kasvaessaan.. Kuinka pian se voi peittyä uskomusten, mallinnusten ja tapojen alle. Suvusta opitut tavat, kansan perinteet, koulun käytännöt... Kuinka kaiken elämässä opitun kautta sinusta pitäisi tulla jonkunlainen. Kuinka se kaikki voi peittää sen herkän sielun, sielun valon. Sinun hehkusi. Kuinka maailma opettaakaan kulkijaa. 

Kun ihminen voisi itse päättää alusta asti omat arvonsa, mitä pitää tärkeänä. Omat uskomuksensa, minkä mukaan katsoo elämässään tapahtuvia asioita. Ei tarvisi mahtua muottiin, missä jokaiselle pitäisi olla paikkansa. Mikä ei välttämättä tee hyvää ihmiselle. Onko olemassa käsikirjaa herkälle ihmiselle, hänelle, joka ylivirittyy helposti pienistäkin ärsykkeitä? Muotti voi tuntua liian suurelta ja pelottavalta, vieraalta.  

Koskaan ei onneksi ole liian myöhäistä alkaa kuorimaan tuota herkkää, mutta niin voimakasta ja eheää sisimmän valoa esille muotista, johon on saattanut koittaa mahduttaa itseään koko elämän. Loistamaan. Säihkymään. Hehkumaan. Kaunein teko, minkä ihminen voikaan itselleen tehdä, on antaa tuon valon hehkua kaiken läpi. Koko muotin, kaikkien roolien. Antaa tuon valon sulattaa ja murtaa kaiken sen, mitä elämä koetti opettaa. Ainakin sulattaa sen, ettei eläisi sen mukaisesti. Vaan itsestään ohjautuen, itsestä käsin.

Kuinka kliseiseltä se voikaan kuulostaa. Mutta kuinka samalla se onkaan totta. Meillä on niin kiire elää ja todistaa että elämme, ettei sisimpäsi kerkeä mukaan. Sisimpäsi saattaa hämmästellä tapahtunutta kun olet jo seuraavassa menossa. Emme kerkeä pysähtyä kuuntelemaan mitä oikeasti kaipaisi, mikä tarve tekisi onnelliseksi, kun aina on jo uuden tarpeen perässä. Määränpää ei olekaan matka. Jos nautit matkasta, nautit elämästä. Jos nautit tavoitteen saavuttamisesta, matka tuntuu pitkältä. Suorittamiselta. Velvoitteiden täyttämiseltä. 

Parantamalla itsetuntemusta kuulet tarpeitasi paremmin. Olet vähempään onnellinen. ja huomaat, että onni on jo sinussa ja elämästä tulevat asiat ovat onnen sivujuonia. Kuin olisit kukan keskus, ja onnea nostattavat asiat kukan terälehtiä, jotkut sitkaampia kuin toiset. 

Ole itsellesi elämäsi tärkein ihminen. Kun kaikki muut ovat menneet, sinä jäät. Missä muotissa haluat silloin elää?

Ihmetellen<3

Johanna