Keskipisteessä sinä

Mitä ajattelet muiden ajattelevan sinusta? Minulle oli iso ja niin helpottava oivallus huomata, etten suoraan sanottuna ole niin kaikkien keskipisteessä, mitä olen joskus kuvitellut. Tarkoitan sitä, ettei ihmiset useinkaan jää miettimään juuri sinun sanomisia tai tekemisiä. Vaikka itselle voikin jäädä muhimaan, että mitä tuli taas sanottua tai tehtyä.

Oletko itse itsesi pahin vihollinen

Voi kuinka monelta murheelta olisin säästynyt jos olisin oivaltanut sen aiemmin! En kuvitellut, että ihmiset pitäisivät minua tärkeänä tai nostaisivat minua jalustalle kun miettivät mitä sanoin tai tein, vaan ennemminkin korostaisivat huonouttani, kelpaamattomuuttani ja tilannetajun vähyyttä tai kaivaisivat muuta vastaavaa negatiivista minusta esille.

Miksi sitten olen ajatellut niin? En ole varma. Ehkä herkkyyteni vuoksi, koska olen kokenut ihmisten fiiliksiä sokeasti ja ottanut ne omakseni? Ehkä omien ajatusten vuoksi, kun olen itse ajatellut itseni riittämättömäksi? Siksi, että olen kuvitellut, ettei minua hyväksytä kuitenkaan sellaisena kuin olen? Uskon, että syy on sekoitusta kaikkea tuota, mutta juurisyy on varmasti se, koska ajattelin ennen itse itsestäni noin. Kaivoin esille kaikki huonot puolet, vaikka ne ei huonoja puolia olisi olleetkaan. Jotenkin sain kaivettua ja käännettyä ne kuitenkin sellaisiksi. Ja luulin, että sanomisillani tai tekemisilläni aina loukkaisin toista jotenkin. Vaikka yleensä toinen ihminen tuskin ajatteli sanomisista mitään. Niin kuin en minäkään ajattele toisen sanomisista. Mutta ajattelin itsestäni.

Huijarisyndrooma. Siksikin sitä voisi kutsua. Vielä en ole päässyt täysin käsiksi siihen, mikä on saanut minut ajattelemaan itsestäni noin. Onko se ollut vastoinkäymisten aiheuttama suojamuuri ja tapa ajatella, että olisin ansainnut ikävät tapahtumat, mikä helpotti kärsimyksen olotilaa? Vai johtuiko se siitä älyttömästä miellyttämisen tarpeesta, mikä on läpi elämäni ollut tapani toimia, sillä varjolla, että tuntisin riittävyyden tunnetta. Noh, pääasia varmasti on kuitenkin se, että nykyään tiedostan tämänkin asian, jolloin saan itseni siitä kiinni nopeammin.

Kaikki on jo sinussa 

Aiemman tekstin olen kirjoittanut jo jokin aika sitten. En vain saanut tekstiä valmiiksi, se tuntui aina keskeneräiseltä, mutta en halunnut väkisinkään kirjoittaa sitä loppuun. Kunnes tällä viikolla koin taas äärettömän isoja oivalluksia, ja koin tarvetta palata tähän!

Tässä yksi päivä erään syvällisen keskustelun aikana sanoin, että luotan elämään, luotan universumiin. Luotan siihen, että elämä kantaa ja minulle tulee juuri ne asiat, mitkä ovat tarkoitettu minulle. Mutta en välillä luota itseeni. Pelottaa ja olen epävarma. Mutta onneksi luotan epävarmimmillakin hetkillä siihen, että elämä kuitenkin kantaa. Minulle sanottiin, että ymmärränkö minä, että olen yhtä kuin elämä, että olen yhtä kuin universumi. Että minä itse luon sen elämän, mihin luotan.  

Niimpä. Koko elämän ajan meitä opetetaan siihen, että asiat tulevat ulkopuoleltamme. Että meidän täytyy uskoa johonkin ja kunnioittaa jotain, mikä on ulkopuolellamme. Mutta se kaikki, mitä ihminen tarvitsee, tuleekin sisältä itsestämme. Jostain syystä olin ajatellut olevani ihan erillinen omasta elämästäni ja kuvittelin, että saavutukset, suoritukset, muut ihmiset ynnä muut sellaiset tekevät elämämme. Ja aiemmin minun kohdalla taisi niin ollakin, elin elämää ja määritin elämäni heijastaen kaiken ulkopuoleltani. En edes osannut kunnolla sanoa, minkälainen olen, vaan kerroin aina, mitä minulla on, mistä pidän tai mitä olen saavuttanut.

Harrastan mielikuvamatkoja ja ohjattuja meditaatioita. Ja voin sanoa, että olen hyvä visualisoimaan, se on minulle helppoa. Mutta visualisointi siitä, että olisin yhtä universumin kanssa, on ollut minulle mahdotonta. Olen niin vahvasti kasvanut siihen, että auktoriteetti ja voima tulee jostain ulkopuoleltamme, että olen unohtanut aivan täysin kaiken sen, mikä on jo minussa. En ole vielä ehtinyt kokeilla, onnistuuko visualisointi paremmin näiden oivallusten jälkeen.

Toivon, että tämän myötä joku toinenkin voi löytää itsestään sen siemenen, mitä voi alkaa vahvistamaan. Koska kaikki se, mikä on sinun todellisuuttasi, on sinun itse luomaasi. Sinun sisälläsi on valtava voima ja luovuus ja on vain itsestäsi kiinni, miten tietoisesti sitä käytät. Sinä luot elämäsi. Sinä olet elämä. Sinussa on elämä. Mitä enemmän käännyt itseesi, sitä vahvemmin sen koet.

Rakkaudella, Johanna