Mikä on tietoista olemista

Kun mikään, mitä ympärilläsi tapahtuu, ei horjuta sinua. Ja jos horjuttaakin, pääset heti sen havaittuasi takaisin kiinni omasta sisäisestä tilastasi. 

Kahdenlaista olemista

Tähän olen keskittynyt erityisesti nyt leikkauksesta toipumisen aikana. Tietoista olemista. Mun mielestä on kahdenlaista olemista. Karkeasti sanoen saamattomuutta, eli kun sysäät vastuuta ulkopuolelle itsestäsi etkä kohtaa asioita ymmärtäen ja hyväksyen. Silloin uppoudut johonkin tosiasiasta pois vievään, johonkin, mikä vie ajatuksesi pois olemisen tilasta. 

Toinen oleminen on tietoista olemista. Tietoisuuden harjoittamista ja sen laajentamista. Se on mielen tyhjentämistä, omassa voimassaan olemista. Se on syvällisempää eheytymistä niin itsen, kuin kaiken puolesta. Tietoisen olemisen kautta voit luoda oman näköistä, merkityksellistä elämää ja saada aikaan isoja asioita, koska toimit luottamuksesta käsin. Ajaudut elämän virran mukana, mutta et ole vietävänä, vaan antautuneena kohtaamaan kaiken, minkä on tarkoitus tulla polullesi.

Minulle tietoinen oleminen tuo lohtua. Voimaa. Luottamusta. Uskoa. Se tuo myös merkityksellisyyden tunteen siitä, että kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu tarkoituksesta. Uskon, että omalla kohdallani tämä leikkaus on esimerkiksi irroittamassa viimeisimpiäkin vanhan persoonani kahleita. Uskon, että tämä on jonkinlainen käännekohta. 

Kaikella on tarkoitus

Koen, että tämä leikkaus sattui juuri sopivasti siihen kohtaan, kun varjotyöskentely (voit lukea siitä täältä) loppui, ja on aika alkaa vahvistamaan valon piirteitä minussa. Olin toki ensiksi harmissani, kun en päässytkään kotiin samalle iltaa ja kivut ja turvotus ovat aivan samaa luokkaa kuin isoimmankin leikkauksen aikana, mutta pysähdyttyäni kaiken sen äärelle tunsin ainoastaan luottamusta siitä, että näin kaiken kuuluukin mennä. En sano että aina olisi näin, mutta etenkin omalla kohdallani oon huomannut usein että sanonta "ei kasvua ilman kipua" pitää siinä mielessä paikkaansa, että tarvitsen usein jonkin konkreettisen "merkin", että tunnistan jonkin olevan muuttumassa. En tiedä onko se astrologisen karttani ysihuoneessa asuvan kauriin käytännöllisyyttä, vai mitä.

Näin aamulla mielessäni Harry Potter -elokuvan tyylisen junan paahtavan jylhiä maisemia, kyydissään koko elämäni. Kaikki tapahtumat, muistot, tunteet. Kaikki on tuon junan kyydissä. Välillä kyyti on raakaa ja kauhistuttaa, kestääkö raiteet korkealla jyrkänteen reunoilla, välillä taas leppoista niittymaisemaa ja metsäistä tuoksua. Mutta mikään ei pysähdy. Kaikki vain kiertää radallaan ja on mun päätös, otanko tuota junaa vielä lisäraiteille mukaani vai lähdenkö kevyemmän lastin kanssa kohti uusia raiteita.

Eteenpäin, kevyemmän kuorman kanssa

Onko vaikea arvata kummin aion tehdä? Pääsen eteenpäin olemalla rehellinen itselleni. Keskittymällä tervehtymiseen ja elämässä eteenpäin siirtymiseen - eikä mennä takapakkia ja juuttua menneisyyteen. Tässä auttaa omaan sisimpään juurtuminen, itsestä käsin eläminen. Tietoinen oleminen. Hiljentymällä itsen äärelle on helpompi kohdata asiat ja päästää irti niistä mitkä eivät enää palvele, jolloin ne eivät ole enää vievämässä myöskään energioitani. 

Suosittelen lämpimästi suakin pysähtymään säännöllisesti itsesi äärelle kysymään, mitä sulle kuuluu. Koska sinä oot sen arvoinen. Jaan muuten välillä Kamarin Instagramtilin puolella lempeitä pysähtymisharjoituksia, jos kaipaat tukea itsesi äärelle pysähtymisen kanssa.

Lempein olemisen terveisin, 

Johanna